Arvontavoitto saapui

IHANAA, voitin Annen blogin kaunis pieni elämä arvonnassa ja tänään tuo ihastuttava Green Gaten leipäkoriliina saapui postitse.

Mukana oli vielä keväinen kukkakortti.

Niin hieno palkinto, olen tosi onnellinen voitostani.

Kiitos vielä Anne!

Laitan vielä muutaman kuvan mun viljelyksistä.

Eilen aamulla purkeissa ei vielä näkynyt mitään.

Illalla ihan vähän ja tänään... kunnon kasvut!!!

Näitä on kissat jo käyneet maistelemassa hyvällä halulla.

Leikata ei tarvitse, kissat syövät sitä mukaan kun kasvua tulee.

On hyvä olla lähellä...

Rasmus pikku seuralainen.

Rakastaa läheisyyttä ja viettää aikaansa olkapäälläni ollessani koneella yleensä iltaisin.
Supsuttelee korvaani, kaivautuu hiuksiini.

Hessu kysyi eräänä iltana: Röyhtäytätkö sitä kissaa?

Hieman bloggailu ja kirjoittelu kissan kanssa on hankalaa ja hidasta, mutta mukavaahan tämä on.

Tänään on VAPAAPÄIVÄ.

Eilen Helsingissä

Vietimme eilen Henrikin kanssa päivän Helsingin hulinassa.
Lähdettiin matkaan jo aamusta ja palailtiin kotiin illemmalla.

Oli meillä retkellä tarkoituskin.
Henrikin hiihtolomalla Rukalla mäessä vääntynyt polvi kuvattiin MagneettiOrtonissa ja samalla reissulla kävimme myös ortopedin vastaanotolla.
Polvessa epäiltiin kierukan repeämää, mutta vaivan syyksi selvisi luuruhje/luuvamma, joka on syntynyt luiden päiden iskeytyessä toisiinsa. Vamma ei ole luunpinnalla ja siksi ei näy röntgenkuvassa, vaan se on luunsisällä, sisäinen murtuma, joka sitten paranee ajan kanssa itsestään, mutta saattaa kipuilla vielä jonkun aikaa.
Oli helpottavaa saada vaivalle syy ja tieto ettei sitä tarvitse kuitenkaan alkaa leikkaamalla operoimaan.


Ortopediltä päästyämme kirmasimme kaupoille hyvillä mielin.
Henrikillä oli toiveissa vain yksi kauppa mihin halusi ehdottomasti päästä, Kauppaveljet, maastopyöräilyn erikoisliike.
Kauppaveljillä tutustuin sitten minäkin maastopyörien saloihin ja erikoistarvikkeisiin mitä himopyöräilijä tarvitsee.
Henrik valitsi itselleen uuden ajopaidan, kohtahan tuo pyöräilykausi taas jo alkaa. Kauppaveljien muovikassia Henrik kanniskeli tyytyväisenä loppupäivän, tarjouduin välillä sitä kantamaan, mutta hyvää saalista ei minulle luovutettu.

Kaikkea kaunista ja ihanaa näimme kaupoilla.
Henrikille ostettiin muutanmia muitakin vaatteita, kerrankin kun sain pojan mukaani vaatekauppaan niin että oli itse valitsemassa mieluisia itselleen.

Äidin Helsingin tuliainen on pieni, mutta sitäkin mieluisempi.
Muutama viikko sitten ostin pöytälampun ja nyt löysin siihen mieluisan koristuksen, Madonna "medaljongin", minkä ripustin lampun jalkaan.
Kolmen euron koristus miellyttää silmääni kovasti.

Helsingissä oli eilen niin keväistä.
Runsaasti helmililjoija ja narsisseja myytävänä kadunvarsien kukkakauppojen ulkosalla. Mieleni teki ostaa narsissit terassille, mutta en viitsnyt kanniskella niitä ympäri kaupunkia mukanani. Illalla kotiin palaamisen jälkeen täällä alkoikin pyryttämään lunta, ei enää niin keväiseltä tuntunutkaan. Ehkäpä ne narsissit vielä hetken voivat odottaa.

Kevät on kuitenkin saapunut meille sisälle. Minullakin on kylvökset kasvamassa.
Nyt aluksi kylvin kissoille heinää ja värinokkosen siemeniä kesäksi ulkoterassille väriä tuomaan.

Viime viikolla kirpparilta löysin ison lasipullon, josta tuli meille kastelupullo.

Löysin myös puuhyllyn, josta nyt aluksi tein taimipurkeille kasvatuspaikan.
Ajattelin maalata hyllyn valkoiseksi aikanaan.

Taimipurkkeina meillä on tomaattimurskapurkkeja. Pesin ne ja kerran Hessu ehti heittää ne jo metallinkeräysastiaan, ei arvannut että vaimo voisi ihan tarkoituksella niitä säilytellä. Minusta niissä vain on jotain kaunista ja kiiltävää ja ihan käyttökelpoisia ovat tähän tarkoitukseen.

Tunnustukset lähtevät matkaan

Vielä kiitän kovasti Maria ja TeeKoota.
Olin yllättynyt ja mielissäni saatuani tunnustuksia blogiini.

Monia mukavia juttuja on matkan varrelta tarttunut mukaan monista blogeista.
Monia mukavia kommentteja olen saanut mieltäni ilahduttamaan.

Tunnustuksia näytti olevan liikkellä monissa seuraamissani blogeissa, mutta tässä laitan eteenpäin nämä:



Tämän tunnustuksen haluan ojentaa seuraaviin blogeihin:

TeeKoo: vihreän talon väki
MariaK: Idylli
Piitis: valkoinen pioni
Jatink: Kapernaumin kolmas
Lennu: Sininen enkeli

Tämän blogi-diblomin laitan eteenpäin seuraaviin osoitteisiin:

Heinähattu: Elämää pellossa
malla: elämää villa honkasalossa
Tilu: tiluntalo
Anne: kaunis pieni elämä
Krisse: Villa Vaarala

Pienen pojan ristiäisissä

Tänään olimme ristiäisissä ja saimme vastuullemme ja iloksemme neljännen kummilapsen.

Hessu oli sylikummina.

Pieni poika oli puettu juhlaan kummisetänsä vanhaan kastemekkoon.
Hessun täti/kummitäti on aikoinaan tehnyt tämän mekon Hessulle.
Siinä samassa mekossa on kastettu Hessun pikkuveli ja meidän kolme lasta.

Nyt mekko pääsi taas käyttöön ja mekon tekijä onkin tämän pienen pojan mummu.

Tyytyväisenä kummipoika nukkui lähes koko toimituksen ajan ja sai nimekseen

Lauri Tuomas Aleksanteri

Onnea matkaan sinulle elämäsi tiellä pieni kummipoikamme.

On ilo kuulua elämääsi ja seurata elämäsi vaiheita.

Ihania tunnustuksia, niistä kiitän!

Sain tänään kaksi tunnustusta ja meinasin ihan onnesta pyörtyä.

Niin iloinen ja yllättynyt olin.
Tämä bloggaaminen on tuonut elämääni jotain mitä siitä ennen puuttui.
Pidän tästä maailmasta ja mitä kaikkea kaunista olenkaan näiden muutaman kuukauden aikana nähnyt ja saanut kokea täällä.

Kiitos kaikille blogiystävilleni, tutuille ja tuntemattomille!


Tämän tunnustuksen sain Marilta, kaunis kiitos vielä sinulle siitä!




Tämän tunnustuksen sain TeeKoolta ja kiitän kovasti sinua tästä!



Mietintämyssy yöksi päähän ja jaan mielelläni tunnustuksia eteenpäin vaikka huomenna.

Kuviksessa tehty

Olin ajatellut postata tänään jotain uusia juttuja täältä kotoa ja muutamia kirpparilöytöjä.
Ottaa uusia kuvia ja tehdä kunnon postauksen.

Tänään oli raskas päivä, työkiireitä, pitkä päivä ja vielä paljon asioita järjesteltävänä kotosalla.

Perheelle ruokaa ja kello on jo niin paljon että olen loppu - puhki - väsynyt.

Tässä kuitenkin nopea postaus jokunen päivä sitten otetuista kuvista.

Jotainhan tekee mieli kuitenkin laittaa!

Kuvataidekoulun tekeleitä ole postannut aiemminkin.
Tässä muutama Henrikin taidonnäyte.

Viimevuodelta on jo tämä magneettipaperinukke, mikä koristaa kodinhoitohuoneessa kuivauskaapin ovea.
Pahvista tehty nukke, noin 30 cm, ja sille henrik on tehnyt vaatteita.Hienon paidan, farkut, lippiksen ja kengät magneeteilla.

Kuivauskaappi on keskellä kodihoitohuonetta pyykkikaapin vieressä, aina näkösällä ja nukke saa aina hyvälle tuulelle koristeltuine vaatteineen.

Muutama päivä sitten Henrik toi kuvataidekoulusta mukanaan omatekemän lasiteoksen. Mietinnässä on sille kunnianarvoinen paikka, minusta teos on tosi hieno!

Samalla kerralla saapui myös savipäähahmo, jolla on irrallinen hiippalakki.
Ilmeikäs kaveri tämäkin.

Kolmas saapunut juttu on omakuva, kuulemma jo muutaman vuoden takaa.
Oli löytynyt jostain kätköistä.

Kuvataidekoulun opetus on melko kattavaa. Syksyllä Henrikin ryhmä (1997 syntyneet) aloittivat työpajaopetuksen, jossa periodimaisesti käydään läpi eri työpajat.
Tähän asti on käyty läpi valokuvaus, paperipaja, keramiikka.
Nyt alkoi kuvanveisto ja jäljellä kevääseen on vielä grafiikka.
Myöhemmin opintojen edetessä on mahdollisuus valita "suuntautumislinja" johon haluaa painottaa opinnot.

Lampaat lattialle

Olohuoneen lattialla on ollut pitkää tosi vanha, vaalea ja likaantunut matto.
Uusi matto on ollut hankinnassa jo pitkään mutta jäänyt vielä pähkäilyn asteelle.

Vaalea olisi kiva, mutta kolmen kissan kanssa elellessä se ei ole kovin järkevä ratkaisu. Kissat, varsinkin pitkäkarvaiset, oksentelevat säännöllisesti karvapötköjä ja samalla ruokaa minne sattuu ja useinmiten matolle.
Sotkevat ne kissat muutenkin:)

Musta matto on tällä hetkellä voitolla mietinnässä. Siinä kun ei lika ja sotkut niin näkyisi.
Ja mustaa on ilmestynyt kotiimme muutenkin tyynyissä ja pikkutavaroissa.

Sunnuntaina ennen kuin vieraat tulivat Hessu sanoi: että nyt toi matto otetaan kyllä pois kun se on niin kauhee.
Ilahduin toki että mieskin huomaa että matto todellakin on ihan kauhea:)

Paljas lattia näytti kuitenkin niin ankealta ja kolkolta.
Hetken mietittyäni muistin että meillä on kaapissa kaksi lampaantaljaa, jotka olen saanut kummitädiltäni lahjaksi.
Taljat ovat aiempina talvina olleet makuuhuoneessa sängyn vieressä, mutta tänä talvena olivat unohtuneet kaappiin.

Sitten suit sait lampaat lattialle ja tässä on tulos.
Rasmus-kissa heti paikalle ihmettelemään, mikä kumma karvainen on saapunut kotiimme.

Sitähän piti heti kokeilla, tunnustella, maistaa ja jopa iskeä kiinni.

Mukava on kun muistetaan

Juhlat jatkuivat.

Kauniita kukkakimppuja ja kivoja lahjoja.

On mukava kun muistetaan.

On myös mukava kattaa pöytä kauniisti ja valmistaa herkkuja tarjottavaksi.

Kiitos sukulaiset vierailustanne.

Hallattaren blogista nappasin: "Mitä jääkaappisi ovessa on?"

Suurimmaksi osaksi meidän jääkaapin/pakastimen ovet peittävät lukujärjestykset, aikataulut, lippuset ja lappuset. Niitä en kehdannut alkaa kuvaamaan :(

Tässä muutama otos.

Paikallisessa aamulehdessä seikkailee sarjakuvassa Jere.

Hauskaa luettavaa tosielämästä.

ABC-magneetit.

Nämä ovat olleet ilonamme kohta 13 vuoden ajan.

Sara sai nämä vauvana lahjaksi siskoni perheeltä ja siitä asti ovat koristaneet jääkaappimme ovea.

Pienenä nämä kiinnostivat omia lapsia ja muita vierailevia lapsukaisia suuresti.

Näitä oli hyvä maistaa ja painaa ja tunnustella.

En tiedä onko näitä Fisher pricen magneetteja vielä saatavilla mutta meillä ovat olleet kovassa käytössä ja vieläkin toimivat.

Kuvan alla on Hanneksen tarra/magneettikoneella itse tekemiä magneetteja. Lohikäärme kolmessa osassa.

Onni on jatkaa yhteistä matkaa

Tänä päivänä, 22 vuotta, olemme taivaltaneet mieheni Hessun kanssa elämämme yhteistä matkaa.
Olimme nuoria kun tapasimme, molemmat täyttäneet 18 vuotta.
Tuntuu uskomattomalta, että yli puolet elämästämme mahtuu tähän aikaan.

Paljon on tapahtunut näiden vuosien aikana.
Yhdessä olemme asuneet omaa kotia, opiskelleet, aloittaneet työelämän, saaneet maailmaan kolme ihanaa lasta, rakentaneet perheellemme oman kodin ja aikuistuneet.
Vuodet vierivät ja elämä menee eteenpäin.
Toivottavasti vielä monta vuotta saamme täällä yhdessä tallustaa.


Minä sinua rakastan, tiedän sen.

Se ei ole vaan hetken huumaa.

Se on nuotion hehku hiljainen

ja roihua polttavan kuumaa.

Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,

se ei kuole, kun maassa on routa.

Se kestää arjet ja pehmeät yöt,

se kestää, on myrsky tai pouta.

Minä sinua rakastan, katsohan,

kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.

Joka päivä ne sinulle lahjoitan,

jos kanssani matkalle lähdet.

Ja kun kuljemme raskain askelin,

ja aika tuo murheita tupaan,

pidän sinua kädestä silloinkin,

yhä sinua rakastaa lupaan.

Minä sinua rakastan silloinkin,

jos ehdimme korkeaan ikään.

Olet edelleen minulle suloisin,

ei hellyyttä sammuta mikään.

Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat

taikka kumaraan selkäsi taipuu.

Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulaat,

taas polvilleen rakkaus taipuu.

Anna-Mari Kaskinen

Inhokkiruokiani

Sain haasteen Olivienolta listata viisi inhokkiruokaani.

Tehtävä ei ollut ihan helppo, ensin tuli mieleen vain ruokia erityisesti pidän.
Jotkut ruoat ovat sellaisia neutraaleja. Niitä voi syödä nälkäänsä ja pitääkin syödä joskus, jos ne sattuvat olemaan jonkun muun perheenjäsenen herkkua.
Neutraali on itselläni esimerkiksi Maksalaatikko.

Olen ottanut sellaisen periaatteen, että jokainen syö kaikkea edes sen verran että maistaa. Erikseen en tee perheelle kahta ruokaa jos toisen herkku on toisen inhokki.
Omia inhokkejani tosin ei tässä perheessä tosin tarjoilla :))

Tässä niitä inhokkejani.

1. KESÄKEITTO
Lämpimässä maidossa kasviksia. Tätä en ole koskaan voinut sietää.
Kesäkeitto on Hessun suosikki. Onneksi sitä joskus on tarjolla työpaikalla:)

2. MÄTI
En ole koskaan päässyt tämän makuun ja eniten minua inhottaa pallerot jotka poksuvat suussa hampaiden välissä.

3. VERILETUT
Näitä olen syönyt viimeksi kouluaikoina. Eivät maistu miltään. Työssäni olen tekemisissä veren kanssa enkä myös siksi voisi kuvitella laittavani sitä suuhuni.

4. MAKSAKASTIKE/MAKSAPIHVIT
Jauhemaksapihvejä voin syödä, mutta en kokonaisia sitkeitä maksanpaloja, jotka narisevat suussa.

5. LEHMÄNKIELI
Tätä en voisi kuvitella syöväni, en ole kyllä koskaan maistanut. Lapsuudessani muistan, että kaupasta sai lehmänkieliä, jotka sitten keitettiin ja syötiin siivutettuna leivän päällä. Muistan hajun joka keitetystä kielestä levisi kotiimme. Onneksi minua ei koskaan pakotettu maistamaan.


Niin, kalaruoista minulla ei ole lapsuudesta mitään inhotusta. Meillä syötiin välillä kalaa, jota ostettiin kaupasta, kun kalastamaan ei täällä pääse.
Sen sijaan meillä harrastettiin tätä lehmänkieltä ja siansylttyä, jossa kotiin tuotiin puolikas sianpää.
Isäni oli innokas sienestäjä ja sieniä pilkottiin murekkeisiin ja muihin jauheliharuokiin.
Tästä minulla ei ole pahoja muistoja. Tosin en itse syö sieniä, koska en niitä suuremmin himoitse enkä myöskään tunnista. Muutaman kerran ollaan yritetty lasten kanssa sienimetsällä käydä, mutta sieniä ei vaan löytynyt ja ne muutama mitä löytyi ei ollut sienikirjan kuvissa.

Laitan haasteen eteenpäin ja haastan mukaan, jos ette ole haastetta vielä muualta saanet:

TeeKoo, malla, Tilu, Ainosofia, Heinähattu.

Listaa siis viisi omaa inhokkiasi ja haasta mukaan viisi muuta bloggaajaa.

Omia tekeleitä - ompeluksia

Muutamana iltana tai oikeastaan iltayön tunteina olen täällä surruutellut ompelukoneella. Olen ihmeesti innostunut ompelemaan vaikka oikeastaan en edes kovin hyvin osaa ommella:)
Selviydyn suorista kankaantaitoksista ja yksinkertaisista jutuista:)

Tässä muutama taidonnäyte joihin itse olen hurrrjan tyytyväinen.

Keittiössä minulla on ollut pitkään iso keittiötölkki, johon olen säilönyt tyhjiä leipä ym pusseja. Joskus pakastan osan leivistä ja jaan niitä sitten pienempiin eriin pusseihin. Joskus jää vaikka jokunen paistopatongin tai sämpylän pala yli jotka laitan pussiin.
Näin uusiokäytän pusseja eikä aina tarvitse ottaa rullasta pakastuspussia.

Pussit oli aiemmin sullottuna purkkiin eikä se ollut mielestäni kovin kaunis näky. Nyt sain aikaiseksi tehdä purkin sisälle pussin. Uhrasin tähän vanhasta ihanasta lakanasta palan.

Töissä tästä ihanasta uudesta pussistani innoissani puhuessa eräs henkilö (mies) päivitteli miten joku voi säilöä pusseja purkkiin... no minä säilön.
Ja mielelläni säilön jatkossakin kun purkista tuli nyt kauniskin.

Näitä purkkeja pelastin usean itselleni äitini kätköistä hänen muuttaessaan pari vuotta sitten pienempää asuntoon. Muille purkit eivät kelvanneet, mutta minä olin tyytyväinen näihin aarteisiin.

Toisesta lakanasta ompelin keittiöön pienen verhonpätkän.
Siinäkin nuo pitsit mielestäni näkyvät kauniisti.

Jyskistä ostin muutama viikko sitten pakan kangasta alesta ja siitä sain aikaiseksi tuulikaappiin tällaiset ompelukset.

Ompelukset jatkuu vielä tänäkin yönä:)
Suunnitteilla on vielä verhoa ja tyynynpäälisiä...

Muuten tässä perheessä on viimeaikoina sairasteltu oksennustautia ja hoidettu lasten urheilun tuomia jalkavammoja.

Rasmus kissa kävi tänään saamassa II rokotuksen. Selvisi reissusta voittajana ja nukkuu nyt kuljetuskopassa onnellisena kun pääsi taas omaan turvalliseen kotiin.

Rattaiden kyydissä

Pihallamme on viime kesästä lähtien olleet tällaiset rattaat.

Isäni asui lapsuutensa isovanhempiensa luona ja rattaat ovat olleet aikanaan käytössä siellä. Silloin liikuttiin hevosella ja rattailla, käytiin kylässä ja lähimailla ajelulla.

Jossain vaiheessa käytöstä pois jäätyään rattaat säilöttiin tilalla olevaan latoon.

Ja sieltä ladosta me kävimme ne sitten hakemassa.

Rattaat olivat säilyneet varsin hyväkuntoisina.
Puuosat ovat ehjät lukuunottamatta muutamaa jonkun puunsyöjän tekemää koloa.

Mietimme millä rattaat käsittelemme ja ja päädyimme jonkun asiantuntijan suositukseen vernissan ja tervan yhdistelmästä.

Niimpä viime kesänä keittelimme vernissaa ja tervaa ja "maalasimme" rattaat tällä seoksella. Harmahtava puupinta muuttui syvän ruskeaksi ja tuoksu oli ihanan tervainen.

Tuolla pihallamme rattaat nyt ovat koristuksena. Kesällä kyydissä oli Pelargoneja pajukorissa ja nyt talvella rattaat ovat saaneet kyydittääkseen lyhdyn ja risukimpun.

Näistä rattaista oli monesti puhetta vuosien aikana isäni kanssa.

Aika ja vuodet kuluivat emmekä saaneet lähdetyksi yhdessä rattaita katsomaan.

Tiedän kuitenkin, että ne olivat jollain tavalla tärkeät isälleni ja hän olisi iloinnut ne komeassa kunnossa meidän pihallamme nähdessään.

Minulle rattaat ovat myös muisto isästäni ja toivon niiden kestävän vielä monta vuotta koristamassa pihaamme.