Toukokuisia

Toukokuussa taas on tapahtunut. Nyt ollaan jo yli puolenvälin kuuta ja ensimmäinen postaus vasta julkaistu...

Toukokuussa minua onnisti :).

Sain ilon ja kunnian olla virveriikka blogin 50 lukija ja Auli muisti minua ihanasti omatekoisilla kauniilla villasukilla. Lanka on ohutta, sukat ovat kevyet, mutta lämpimät ja näitä kehtaa pitää kesälläkin. Käytössä ovat jo olleet, kiitos vielä tuhannesti näistä ihanuuksista. Paketissa oli vielä mukana vapputunnelmaa, ilmapalloja ja servettejä.

Vappua vietettiin 2011 tässä kotosalla, ihan perinteisesti siman, munkkien, ilmapallojen ja serpentiinien kera.

Ja äitienpäivääkin on jo vietetty.

Kaikille äideille vielä onnittelut kera näiden ruusujen.

Selvisin magneettikuvausreissustakin... onneksi mitään korjattavaa vikaa/repeämää ei löytynyt. Pikkuhiljaa olkapää on tullut paremmaksi jänteen venähdyksen jälkeen. Nyt menossa on fysioterapia kuntouttamiseksi.

Unelmia

Meillä kaikilla on unelmia, mutta uskaltaako sitä uskoa siihen, että unelmista voisi tulla totta. Meillä kaikilla on kuitenkin lupa unelmoida, juuri unelmat vievät meitä eteenpäin ja kehittävät meitä ihmisinä.

Unelmat voivat myös viitoittaa elämäämme ja valintojamme, ne voivat ohjata ajatuksiamme ja tekemisiämme.

Voisiko unelma olla elämästä nauttiminen, niiden pientenkin asioiden huomaaminen ja tiedostaminen?

Voisiko unelma olla tehdä jokaisesta päivästä upea ja omanlainen, toteuttaa omanlaista elämää?

Rasmus kissan unelma voisi olla seurassa ja huomion kohteena oleminen. Se kun yleensä seurailee minua ja tekemisiäni, huomaa jos jotain tapahtuu ja haluaa olla kaikessa osallisena. Niinkuin näiden kuvien otossa. Mitä nyt pelkistä tyynyistä kuvia pitäisikään ottaa...

Googlaamalla unelmia löysin mielenkiintoisen kirjalinkin. Tämän taidan ehdottomasti varata kirjastosta tai hankkia muuten luettavaksi.

Käykäähän kurkkaamassa alla olevaa linkkiä.

Unelmatyöskentely. Ote omanlaiseen elämään.

https://www.ps-kustannus.fi/tuoteryhmat/tuote/Marja_Leena_Toukonen/Unelmaty%F6skentely/900028687.html

Kevät kuitenkin

Tervehdys kaikille pitkästä aikaa!

Elämän talosta ei ole vähään aikaan kuulunut mitään. Edellinen postaus on tammikuulta ja tunnen suuren piston sydämessäni tämän blogin puolesta. Välillä olen käynyt kurkkimassa teidän muiden blogeihin, kommentteja juurikaan en ole jättänyt, katsellut vaan.

Syksy ja talvi on ollut jotenkin rankkaa aikaa meidän perheessä. Lähinnä asialla ovat olleet teinit, jotka ovat järjestäneet kaikenlaista "ohjelmaa" ja huoltakin. Omaa energiaa ei ole riittänyt muuhun kuin arjen pyörittämiseen, töissä käyntiin ja pakollisten ja eteen tulleiden asioiden selvittelyyn.

Talvi ja pimeys muutenkin ja ennenkin on hiljentänyt tahtia ja tekemisen määrää, mutta nyt kevät selvästi on tulossa ja energiaa alkaa taas virtaamaan toisella tapaa.

Ostin helmililjan tuomaa kevättä kotiin. Se on niin ihanan hento ja herkkä.

Romeo-kissa tuli sitä myös kanssani ihastelemaan ja haistelemaan.

Kevät näkyy myös sipuleissa. Uskomattoman nopeasti pienestä sipulista puskee vihreää vartta, ilman vettä ja ravinteita vaan kevättä ja valoa kohti.

Mutta nyt menneeseen, puuttuviin kuukausiin.

Helmikuussa juhlittiin papan 70-vuotispäiviä. Onnea vielä papalle, juhlat olivat oikein mukavat! Helmikuussa vietettiin myös hiihtolomaa ja Rukalla tietenkin. Ruka on huippupaikka, olemme käyneet siellä kolmena peräkkäisenä vuotena. Aurinkoiset, vaikkakin kirpsakat pakkaspäivät ja rento mökkeily ja mäenlaskut tekivät tästäkin hiihtolomasta mieleenpainuvan. Loukkaantumisilta ei tänäkään vuonna valitettavasti vältytty. Helmikuun lopussa vietettiin myös minun 42 ja Saran 15 vuotissyntymäpäiviä kahvitellen.

Nyt maaliskuussa on podettu, tutkittu ja hoideltu Saran selkää ja omaa olkapäätä. Saralla valitettavasti lautailut ja kilpailut jäi tauolle tuon loukkantumisen vuoksi. Kovasti odotetut lumilautailun SM kisat Rukalla ensi viikonlopulle jouduttiin myös perumaan. Onneksi selkä on koko ajan kuntoutunut ja nyt jo paljon parempi.

Mutta kevättä kohti mennään koko ajan.

Lämpimiä luntasulattavia kevätpäiviä odotellessa.

Jossu

Kuumeilua

Melkoista hiljaiseloa Elämän talossa. Täällä me sairastellaan koko perhe, isot ja pienet. Kovassa yskässä ja kuumeessa. Liekö tavallinen influenssa vai sika?

Ensin tauti iski minuun tiistaina yskällä ja yöllä nousi kuume. Perjantaina yskivät ja kuumeilivat sitten Hessu ja lapset. Myös mummi on kuumeessa...

Tänään käväisin apteekissa koska Buranat ja Panadolit loppuivat. Melkoista kulutusta kun viisi henkilöä ottaa lääkettä maksimiannoksilla. Mummilta loppui ruoka joten kaupassakin käväisin. Muuta sitten ei tänään taida jaksaakaan. Vaikka kuumetta ei minulla enää ole, olo on jokseenkin hutera.