Valkovuokkoja

Ihania kevätpäiviä lämpöisessä ja aurinkoisessa säässä on saanut viimepäivinä viettää. Mulla oli yövuorojen jälkeen kaksi vapaapäivää ja ulkona pihatöissähän vapaapäivät sitten vierähti. Terassia ja kuisteja ja kalusteita öljysin ja valttasin. Pieniä muutoksiakin on pihalla viimepäivinä tehty, mutta niistä enemmän seuraavissa postauksissa.

Tässä meidän pihalla vaahteran alla kasvavia valkovuokkoja, Aikoinaan meillä oli kasvamassa ihan metsästä siirretty pieni vaahtera ja valkovuokot ovat tulleet ilmeisesti metsästä sen mukana. Jänikset söi vaahteran monena vuonna nysäksi ja se kasvatti tietty uudet versot ja oli aika pensasmainen. Istutimme sitten ihan oikean vaahterantaimen mikä on kasvanut jo pieneksi puuksi. Valkovuokot kukkivat edelleen vanhan vaahteran kannon ympärillä.

Tammikuussa

Tammikuu on jo lopuillaan ja ensimmäinen postaus tulee tässä. Hieman tunnen huonoa omatuntoa blogini puolesta... olen jopa miettinyt lopettamista. 

Tuntuu ettei aika tai innostus riitä tai sitten elämä vaan on niin tylsää ja tavallista ettei postattavaa synny. Monet jutut ja huoneet ja tavarat on kuvattu ja kerrottu jo eikä uusiakaan ole paljon hankittu. Mutta harkitsen vielä...

Tylsää ja tavallista tammikuu ei ole ollut kuitenkaan :)

Vietettiin mm. mukava uusivuosi naapuritalossa ja juhlittiin nuorimmaisen 12-vuotis synttäreitä. Tammikuussa on juhlittu myös kahden kummilapsen syntymäpäiviä. 

On nautittu talvesta ja vähän sairastettu flunssaakin, käyty töissä ja kouluissa ja eletty arkea.

Huolta ja murhetta aiheutti lautailijamme loukkaantuminen Norjassa kilpailumatkalla. Seurauksena rikkipoikki mennyt solisluu ja aivotärähdys. Solisluu operoitiin metallilevyllä ja seitsemällä ruuvilla kasaan Helsingissä Mehiläisessä puolitoista viikkoa myöhemmin ja nyt toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Vielä tarvitaan aikaa luutumiseen ja fysioterapiaa kuntoutukseen.

Ruokakaupassa käydessäni nappasin mukaan ensimmäisen esikon.
Kevään lähestymisen merkki!
Kukat on ihan hehkeenä kauniina parhaimmillaan, mutta lehden on kummasti pienentyneet ja kärsineet. Syyllinen on alimmaisessa kuvassa ikuistettuna. Rasmus nimittäin syö mun kukkia. Esikoista lehtiä mutta kukat jättää rauhaan, st paulioista se söi kaikki kukat ja nuput mutta lehdet jäi...

Eilen sivelin noihin lehtiin raakaa sipulia, kun ruokaa laittaessani hätistelin kissaa pois tihutyöstä ja silloin Rasmus jätti esikon rauhaan. Mutta tänään sipuli oli ilmeisesti haihtunut pois ja lehdet taas maistui.

T Ä S S Ä  S Y Y L L I N E N

vai näytänkö siltä ?

Uutta kasvamassa

Orkideassa on nuppu, tai kukkavana kasvamassa! 

Innolla odotan miten tuo kasvaa ja montako valkoista kukkaa jaksaa ilokseni tehdä. Ensin tuli monta kuukautta sitten kaksi lehteä ja nyt tuollainen tappi. Jihuu!!!

Jaa Rasmus kuvaillessani saapui heti tarkastamaan mitä on tekeillä.
Kuten joskus aiemminkin kerroin, se seurailee tekemisiäni hyvin tarkasti :)

Eilen oltiin Hessun kanssa Neljän Ruusun keikalla ja täytyy vielä teillekin todeta että kyllä olivat hyviä. Tykätään kovasti molemmat!!!

Uutta alkua

Aiemmin saamani Orkidea kukki aikansa kauniilla valkoisilla kukilla, pudotti sitten kukinnot ja jäi pelkkine lehtineen pöydälle. Juuri siihen kyllästyneenä päätin heittää koko kasvin roskikseen, kun näin pienen lehdenalun puskevan keskeltä uuteen elämään ja siihen sai nyt sitten jäädä kasvamaan. En raaskinutkaan roskiin heittää, keskellä kylmintä talvea jotain uutta kasvamassa.
Oletteko muuten onnistuneet saamaan Orkidean uudelleen kukkimaan?
Itse ajattelin nyt aluksi iloita jos saan kasvatettua uuden lehden :)

Kuusen alla

Joulunaika meni nopeasti tänä vuonna, viikonloppu ja nyt mennään jo kohti vuodenvaihdetta. Nisseille saa sanoa kohta heippa ja nähdään taas ensi Jouluna!

Nisset on meillä ehdottomasti lemppari koristeet ja mielestäni tosi suloisia istuskellessaan huonekuusen suojissa.

Huonekuusi on muuten tosi vanha. Hessu sai sen läksiäislahjana vaihtaessaan työpaikkaa 1997, yli 14 vuotta sitten. Kuusi on meille kuin perheenjäsen, kuulostaa kyllä hassulta sanoa niin :).

Uusia kukkia ja kuulumisia

Sain mummilta tämän ihastuttavan orkidean. Kuvan ottamisesta on muutamia päiviä ja nuppuja on avautunut kovasti. Hurmaavan valkoisia ja suuria ja kauniita. Toivottavasti kukat pysyvät pitkään ilonani!

Muuten elämä on työntäyteistä, antoisaa mutta uuvuttavaa. Arviolta vuoden kestävästä perehdytysvaiheesta on kulunut 8 viikkoa. Paljon olen oppinut mutta paljon on vielä urakkaa edessä. Ja taitaa olla jatkuvaa uuden oppimista muutenkin alati muuttuvien menetelmien, laitteiden ja ohjeiden vuoksi.

Kaiken kaikkiaan työ tuntuu oikealta työltä, 8 tunnin työpäiviä monen vuoden 4-6 tunnin sijaan. Työ on myös mielekästä, työtä potilaiden ja sairaiden ja terveyden hyväksi.

Oli aika muutokselle, uusi työura tuntuu tosi hyvälle!

Ihania syyspäiviä kaikille lukijoille!

Emalia

Vanhantavarankaupasta tarttui mukaan kaksi emalista vanhaa pesuvatia. Miten olenkin ihastunut näihin ihaniin vanhoihin kuluneisiin vihreäreunaisiin. Ennestään mulla oli yksi ja nyt siis kolme. Käyttökelpoisia vaikka kukka-alustoina tai vaan säilytykseen.

Houkuttelisi täyttämään vaikka punaposkisilla omenoilla. Meillä omenasato jäi tänä vuonna tosi heikoksi, ihan muutama omena kahdessa puussa. Mutta pelargoniat kukkii vielä tosi komeasti :)

Syyskukkia

Asterit ovat tänä syksynä pihallamme tämän väriset ja olen aivan ihastunut suuriin kukkin ja sävyyn. Syysiloa mieli täynnä kun näitä katselee.

Toinen mieltäni ilahduttava asian on viime syksynä istuttamani leimukukat. Ne kukkivat nyt ensimmäistä kertaa ja väri on ihana. Leimukukkia pihaltamme löytyy liloina, vaaleanpunaisina ja nyt joukossa ovat myös nämä.

Viikonloppu on mennyt nenäliina mukana kulkiessa. Nuhaa ja köhää useammassa perheenjäsenessä, mutta kait sekin tähän syksyyn kuuluu.

Hortensia

Syyshortensia kuuluu ehdottomiin suosikkeihini loppukesän kukkijoista.

Muutaman oksan raaskin pensaasta leikata koristamaan terassia.

Pensaassa on runsaasti kukkia, mutta se sijaitsee "alapihallamme", eikä siihen ole suoraa näköyhteyttä sisältä. Nämä maitokannut terassilla näkyvät ruokatilan ikkunoista myös keittiöön ja olohuoneeseen. Ilolla niitä aina välillä ikkunoista vilkuilen.

Muuten viikko on vierähtänyt uuden työn parissa kovasti uutta oppien ja kokien.

Kiireisiä mutta nopeasti meneviä päiviä on ollut ja muutos tuntuu nyt tosi hyvältä.

Lopuksi pieni löytämäni viisaus :)

"Kun työ on ilo, elämä on nautintoa!

Kun työ on velvollisuus, elämä on orjuutta."

MAKSIM GORKI

Juhlakukkia

Juhlien jälkeen meitä ilahduttamaan jäi ihania ruusuja. Juhlapäivän saalina oli 15 kaunista ruusua ja yksi gerbera. Ruusut ovat säilyneet tosi hyvinä ja nyt reilun viikon jälkeen ensimmäiset ovat hiukan "nuupahtaneet".

Terassin pöydälle kasasin ananaspurkkeihin tekemäni pikkukukat ja nekin ovat säilyneet vehreinä ja elinvoimisina ulkoilmassa. Ihastuin itse kovasti näihin "kierrätyspurkkeihin" ja aion käyttää ideaa jatkossakin pieninä pöytäkukkina. Aiemmin olen hyödyntänyt purkkeja ja kasvatellut kissanruohoa keittiössä.

Kimaltavaa ja kaunista, jokin minua näissä kiiltävissä purkeissa viehättää, kuten myös tarjottimissa, joita ilokseni viikonloppuna vanhantavaran kaupasta taas muutaman löysin kokoelmiini.

Syksyä on jo ilmassa, nämäkin lyhdyt "tuntuvat jo pytävän" kynttilöitä hämärtyviin terassi-iltoihin.

Lämpöisiä loppukesän päiviä toivotellen,

Jossu

Kesäistä

Nämä kuvat on jo vähän vanhoja, kesäisiä otoksia pihalta.

Miten tää kesä näin onkin mennyt?? Postaus tehty viimeksi kesäkuulla.

Mutta nämä löytyi kamerasta ja laitan ne nyt kuitenkin näytille.

Latasin kuvia koneelle ja otin muutamia uusiakin joten postauksia on tulossa, käykäähän välillä kurkkaamassa :)

Päiväsin tän postauksen heinäkuulle, edes yksi sille kuukaudelle...

Kesää kukilla

Kesäkukat näyttää tänä vuonna tältä. Monena vuonna olen ostanut muutaman pelargonian kesäksi ja nyt vuorossa sai olla tämä sävy.

Pelargoniat ovat kiitollisia ja vähällä hoidolla kauniisti ja koko kesän kukkivia.

Vaikka pihallani on monenlaisia ja runsaasti monivuotisia perennoja ja kovasti tykkään puuhastella kasvien parissa nyppien, kitkien ja hoitaen, niin kesäkukkien säännöllinen kastelu saattaa välillä pariksikin päiväksi kokonaan unohtua. Pelargoniat kestävät kuivumisen ja satunnaisen kastelun.

Ja vaikka kesäilmat viimepäivinä ovat olleet välillä harmaat ja sateisetkin, tuo tällainen kukkien väriloisto aina kesän mieleen ja saa mielenkin kesäisemmäksi.

Auringonsäteitä sinunkin mieleesi lähettelee Jossu!

Lempparililat

Tässä teille kesäisiä kuvia pihalta.

Alkukesän lempparikukkijat on tässä ja lilansävyisiä.

Alppiruusun kukkien avautuminen on ihanaa katseltavaa.
Hieman aiemmin on jo kukkinut Tarhakylmänkukka, josta myös pidän paljon.
Tällä hetkellä ihanassa loistossaan on myös Sammalleimut.

On ihanaa olla lomalla, kotona ja auringossa ja pihalla :)

Ikikukka ja onnea

Kesäkuinen tervehdys Elämän talosta.

Huimaa vauhtia on tultu kesäkuulle ja huomenna koululaiset lopettavat koulutaipaleen ja aloittavat ansaitun kesäloman.

Niin myös minäkin, lomailen tänä vuonna kesäkuun.

Huomenna juhlitaan myös ylioppilaita ja onnittelut laitan kummityttö Lindalle hienosta suorituksesta tätäkin kautta. Kyllä myös kummitäti ja -setä ovat ylpeitä ja onnellisia!!

Kuvassa olevan puutulppaanin sain Hannekselta äitienpäivänä. Ihastuttava ikikukka!

Ja seuraakin sain heti kuvaillessani.. Rasmus-kissa kun haluaa olla aina siellä missä minäkin ja siellä missä jotain tapahtuu.

Huomatkaa tuo viaton ilme... Rasmus nimittäin on syönyt St Pauliasta kaikki kukat eikä uusia nuppuja vielä ole ilmestynyt yhtään.

Nautitaan kesästä ja lomailusta!

Kuvailin hieman myös pihalla. Piha ja kukka-aiheisia postauksia tulossa :)

Jossu