Tammikuussa

Tammikuu on jo lopuillaan ja ensimmäinen postaus tulee tässä. Hieman tunnen huonoa omatuntoa blogini puolesta... olen jopa miettinyt lopettamista. 

Tuntuu ettei aika tai innostus riitä tai sitten elämä vaan on niin tylsää ja tavallista ettei postattavaa synny. Monet jutut ja huoneet ja tavarat on kuvattu ja kerrottu jo eikä uusiakaan ole paljon hankittu. Mutta harkitsen vielä...

Tylsää ja tavallista tammikuu ei ole ollut kuitenkaan :)

Vietettiin mm. mukava uusivuosi naapuritalossa ja juhlittiin nuorimmaisen 12-vuotis synttäreitä. Tammikuussa on juhlittu myös kahden kummilapsen syntymäpäiviä. 

On nautittu talvesta ja vähän sairastettu flunssaakin, käyty töissä ja kouluissa ja eletty arkea.

Huolta ja murhetta aiheutti lautailijamme loukkaantuminen Norjassa kilpailumatkalla. Seurauksena rikkipoikki mennyt solisluu ja aivotärähdys. Solisluu operoitiin metallilevyllä ja seitsemällä ruuvilla kasaan Helsingissä Mehiläisessä puolitoista viikkoa myöhemmin ja nyt toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Vielä tarvitaan aikaa luutumiseen ja fysioterapiaa kuntoutukseen.

Ruokakaupassa käydessäni nappasin mukaan ensimmäisen esikon.
Kevään lähestymisen merkki!
Kukat on ihan hehkeenä kauniina parhaimmillaan, mutta lehden on kummasti pienentyneet ja kärsineet. Syyllinen on alimmaisessa kuvassa ikuistettuna. Rasmus nimittäin syö mun kukkia. Esikoista lehtiä mutta kukat jättää rauhaan, st paulioista se söi kaikki kukat ja nuput mutta lehdet jäi...

Eilen sivelin noihin lehtiin raakaa sipulia, kun ruokaa laittaessani hätistelin kissaa pois tihutyöstä ja silloin Rasmus jätti esikon rauhaan. Mutta tänään sipuli oli ilmeisesti haihtunut pois ja lehdet taas maistui.

T Ä S S Ä  S Y Y L L I N E N

vai näytänkö siltä ?