Uusia kukkia ja kuulumisia

Sain mummilta tämän ihastuttavan orkidean. Kuvan ottamisesta on muutamia päiviä ja nuppuja on avautunut kovasti. Hurmaavan valkoisia ja suuria ja kauniita. Toivottavasti kukat pysyvät pitkään ilonani!

Muuten elämä on työntäyteistä, antoisaa mutta uuvuttavaa. Arviolta vuoden kestävästä perehdytysvaiheesta on kulunut 8 viikkoa. Paljon olen oppinut mutta paljon on vielä urakkaa edessä. Ja taitaa olla jatkuvaa uuden oppimista muutenkin alati muuttuvien menetelmien, laitteiden ja ohjeiden vuoksi.

Kaiken kaikkiaan työ tuntuu oikealta työltä, 8 tunnin työpäiviä monen vuoden 4-6 tunnin sijaan. Työ on myös mielekästä, työtä potilaiden ja sairaiden ja terveyden hyväksi.

Oli aika muutokselle, uusi työura tuntuu tosi hyvälle!

Ihania syyspäiviä kaikille lukijoille!

Minne matka

Mistä tietäisi sen oikean suunnan elämälleen? Menisinkö tuonne vai toisaalle?
Olen yrittänyt pysähtyä ja miettiä, pohtia ja pähkäillä, mutta oikeaa ja sitä parasta ratkaisua ei tunnu mielestä löytyvän...

Toisaalta mikäänhän ei ole peruuttamatonta, mutta samaankaan voi ikuisesti jäädä. Helpoin ratkaisu olisi jäädä, mutta mieli tekisi muutosta.

Aikaa päätöksen tekemiseen ei ole enää paljon... voi kun jostain näkisi tulevaisuuteen edes pienen kurkkauksen.
Pohdin täällä työasioita ja ajatukset on totaalisen sekaisin... jäädäkö vanhaan/uuteen muuttuvaan työhön vai vaihtaisiko uuteen/osittain tuttuun työhön?

Olo on kuin nallella, menossa mutta jumissa...

Keltainen niin kuin kumiankka

Meillä ei ole vielä kodissa kevättä, ei narsisseja, ei pääsiäikoristeita eikä -askarteluja.
Työtahti työpaikalla on äärimmäisen kova tällä hetkellä ja työpäivän pituus venyy.
Energiaa ei riitä enää kuin pakollisiin kotitöihin ja tähän bloggailuun jossain välissä, yleensä valitettavan myöhään.

Tätä tammikuussa alkanutta "työleiriä" on jäljellä enää viikon verran, sen jaksaa, kun tietää ajan joka päivä vähenevän.
Silti tänään mietin onko työnteossa mitään järkeä ja onko se enää "terveellistä", jos työpäivän jälkeen kotiin lähtiessä tekisi mieli itkeä, mutta oikeastaan on niin väsynyt ettei enää jaksaisi edes itkeä.


Saunomisesta on tullut meidän perheelle tänä talvena melkein jokailtainen tapa.
Mukava tapa siinä mielessä, että samalla saunoessa tulee juteltua perheen yhteisistä asioista lasten ja aikuisten kesken ja mietittyä monia juttuja yhdessä.
Saunan lämmössä mieli virkistyy ja tulee ihan erilailla puhdas ja lämmin olo kuin pelkässä suihkussa. Saunassa rentoutuu ja ne pahimmat "työhöyrytkin" pääsee ulos.

Tänäänkin saunottiin ja pesuhuoneesta meillä sittenkin löytyy jotain mieltä ilahduttavaa keväisen keltaista.
Nämä kumiankat ovat asuneet meillä 13 vuotta. Sara sai kumiankat vauvana lahjaksi ja ne ovat kelluneet kaikkien kolmen lapsen kylpyvedessä. Nykyään ankat katselevat vesileikkejä suihkuja kohti pesuhuoneessa.

Työtä työn perään

... VÄ S Y T T Ä Ä

J A

L A I S K O T T A A ...

Tämä saattaa kuulostaa hullulta, mutta huomenna mulla on 19 työpäivä putkeen ilman vapaapäivää!

En valita, itseppähän olen työvuoroni sopinut ja voitonpuolella jo ollaan :)

Ja ensi viikolla on H I I H T O L O M A !

Täällä kotona vaan on kaikki mullin mallin, villakoiria ja kisankarvatuppoja riittää.

Sormenjälkiä myöskin.



Niistä minua muistuttaa aina tämä ihana Hannekselta saatu päiväkodissa tehty äitienpäiväkortti, mikä on kehystetty tauluksi.



Niin se on, ei pienet kädenjäljetkään ole ikuisia.
Pienistä käsistä kasvaa lopulta isoja käsiä.