Leppoisaa Loppiaista ja hyvästit Joululle...
Kuusi sai tänään kyytiä ulos ja joulukoristeet on kerätty pois kynttilöitä ja Nissejä lukuunottamatta. Nisset kun on niin söpöjä, tuntuu haikealta pistää ne laatikkoon odottamaan ensi Joulua.
Tässä vielä jouluista tunnelmaa meidän pikarkakkutalon tai oikeastaan linnan myötä. Monen monta vuotta olen tehnyt itse ja sittemmin lasten kanssa talon samoilla kaavoilla ja nyt Henrik ehdotti/kysyi, voitaisiinko tehdä tällä kertaa vähän erilainen talo. Henrik innostuikin suunnittelemaan ja piirsi Hessun kanssa kaavat tällaiseen linnaan.
Perinteisesti meillä on "säästelty" ja ihailtu taloa sellofaanin alla Joulun yli ainakin Uuteenvuoteen/Loppiaiseen. Ensin on syöty muut piparit ja herkut ja niin nytkin kävi, tänään sitten linnasta alettiin napsia paloja.
Nam, nam, kylläpä maistuikin hyvälle :)
Meillä on täällä kotona toipilas. Rasmus-kissa käväisi eilen eläinlääkärissä kastroitavana. Toiminpide on helppo poikakissalle, mutta reissu automatkoineen ja jännityksineen ja ihmetyksineen, on hämmentänyt Rasmusta ja saanut sen erityisen hellyydenkipeäksi.
Vuosi vaihtui pakkassäässä naapurissa mukavissa merkeissä. Kiitos Johanna ja Kari seurasta ja vieraanvaraisuudesta!
Mennyt vuosi on ollut tapahtumarikas ja vauhdikas, mukava ja yllätyksellinenkin.
Sellaista se elämä on :)
Ostin joulukukat ihan nuppusina ja ne alkavat vasta nyt avautua ja levittää ihanaa tuoksua kotiimme.
Muuten "jouluntunne" alkaa olla ohitse ja tekisi jo mieli keräillä koristeet pois. Lapset hiukan jo ajatusta vastustivat, "vielä on joulunaikaa...", mutta ennen Uuttavuotta keräilen ainakin tontut ja pukkikoristeet pois.
Tämän Joulun kynttilähankinta on mieluinen. Parafiiniset, aidon näköiset ja tuntuiset kynttilät pienillä sähkölampuilla. Näitä voi huoletta ja vahtimatta poltella.
Ja pukin tuomat villasukat! Pakko laittaa näytille. Näillä nyt mennään taas kesään asti :-)
♥ ♥
Blogini on jo 1-vuotias. Ensimmäinen postaus on tehty 28.12.2008.
Hurjalta tuntuu miten aika on rientänyt ja mukavalta tuntuu selailla postauksia menneeltä ajalta. Monia juttuja sitä on oikeastaan jo unohtanut vuoden varrelta.
Kiitos kaikille teille lukijoilleni tässä ajassa mukana kulkemisesta. Vuodenvaihteen jälkeen on luvassa arpajaiset merkkipäivän kunniaksi, laskurikin lähestyy sopivasti 20000 vierailijaa.
♥
Iloa vuoden viimeisiin päiviin!!!
Jossu
Kyllähän ne porot olivat lähteneet matkaan ja toivat aattona illansuussa meille pukin vierailulle. Porot tämä pukki kuulemma jättää aina vähän syrjemmälle odottelemaan, kun pelkäävät liikennettä kaupungissa.
Ulkona on niin ihanan talvista ja lunta on uskomattoman paljon. Sen puolesta pukki olisi voinut tulla tänä vuonna poroilla vaikka ihan perille asti.
Ihana valkea Joulu täällä eteläisessä Suomessa ja meidän pihalla :)
Joulupukin porot syövät joulunaikaan salaisesta paikasta kerättyä superjäkälää ja sen vaikutukset ovat hyvin voimakkaat. Joulupukki poroineen nähdään yleensä aattona kulkemassa maata pitkin, mutta kukaan ei voi vannoa mitä tapahtuu, kun silmä välttää.
Joulupukilla on poroja vähän enemmän kuin Korvatunturilla on tonttuja.
Petteri on Joulupukin vanhin ja viisain poro, joka vastaa siitä, että Joulupukki on aattona oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Suunnistaessaan Petteri käyttää apunaan "Very Special Reindeer Navigating"-systeemiä. Petterihän tunnetaan myös nimellä Petteri Punakuono ja Korvatunturilla Petterin nenän punertumista pidetään varmana joulun merkkinä.
Lainattu http://www.santaclaus.fi/ sivuilta.
Ihanaa tämä punainen väri jouluna, kukissa ja tontuissa ja koristeissa. Iloisin mielin täällä viimeisiä jouluvalmisteluja tehdään :)
Tämä joulu tulee olemaan pitkästä aikaa rauhallisin. Olemme kotosalla ihan oman perheen kesken ensimmäistä kertaa. Nyt ei ole kiirettä mihinkään ja touhutaan aattona ihan omaan tahtiin tonttujen kera.
Tänään tulleessa kortissa oli mielestäni ihana ajatus.
*
Joulu on aikaa tonttujen,
toteutuneiden haaveiden,
kultasiipisten enkelten,
lämpöä mielen ja sydämen.
*
Joulumielellä nämäkin tontut :)
Lasten aikanaan askartelemia, iloisia ja hyväntahtoisia asukkaita joulunaikaan meidän kodissa.
Koulun Joulutempauksesta ostimme tällaisia piparikuusia. Yhden itsellemme ja muutaman joulutervehdykseksi tänä vuonna kukkasen sijasta annettavaksi.
Piparit ovat reijällisiä ja koottu päällekkäin puiseen telineeseen. Monen kokoisia piparimuotteja on ollut leipojilla ja hienosti ovat piparit myös koristeltuja.
Muuten ollaan ihan ostopipareita syöty :)
Piparkakkutalo ja omat piparit ovat suunnitelmissa leipomiseen huomiselle päivälle.
Jo joskus syksyllä sprayasin valkoiseksi vanhat kehykset ja laitoin ne seinälle ihan vaan kehyksinä. Hessulle sanoinkin että oletko huomannut uudet taulut olkkarissa, johon sitten vastasi että siis noi kehykset...
Ajatuksena oli silloin ripustaa kehyksiin jotain koristettakin, vaikka kausittain vaihtuvaa, mikä nyt milloinkin olisi ajankohtaista.
Nyt kehyksissä on ensimmäiset koristeet, talviaiheiset, kimaltelevat ja kylmät kuin pakkanen ja lumi.
Näillä nyt mennään tämä talvi... kaikenlaisia "härpäkkeitä", tiedän jonkun ajattelevan, mutta minusta nämä ovat niin vastustamattoman kauniit!
Pikkuhiljaa koti alkaa muuttua jouluisemmaksi. Lipaston päälle asettuivat nämä kolme Nisseä tuomaan Joulun tunnelmaa. Voiko näitä hymyilemättä katsoa :)
Tässä vähän niin kuin meidän lapsukaiset tonttuina.... Ehkä ensi Jouluksi kaksi isompaa Nisseä liittyy joukkoon....
Voi, miten iloisen yllätyksen koin kun käväisin varastossa ja huomasin katsoa ikkunalaudalle.
Viime vuoden joulukukat olivat lähteneet kasvuun ja selvinneet ihan ilman hoitoa ja huolenpitoa, ilman pisaraakaan vettä. Ei voi kuin ihmetellä tuota sipulin voimaa kasvattaa sisältään upeat kasvustot.
Jätin siis joulukukat ikkunalle tammikuussa ja unohdin ne sinne....
Sipulini pääsivät sisälle ja vettäkin vähän annoin. Lähimetsästä hain sammalta juurelle ja nyt vaan odotellaan josko Jouluksi ehtisivät kukkavaiheeseen.
Muistatteko vielä Värinokkoset, jotka keväällä siemenistä kasvatin. Siirsin ne pois ikkunalta joulukukkien tieltä ja todellinen yllätys... ne kukkivat!!!!
Enpä ole ennen nokkosen kukkaa nähnyt. Nyt ne tuolla toisella pöydällä nököttävät, en voinut niitä heti roskiin heittää kukkiessaan.
